Ruokakaupassa alkamassa kuluttajan aikakausi?

Ruoan ympärillä on käyty viime aikoina jälleen vilkasta keskustelua. Karppauksesta on puhuttu jo kyllästymiseen asti ja seuraavaa trendiä etsitään iltapäivälehdistössä kuumeisesti (Gluteeniton ruokavalio, oikeasti?). Mutta miksipä ruoasta ei puhuttaisi? Me kaikki syömme keskimäärin useita kertoja päivässä, eikä paljon mikään muu voi olla läheisempää kuin se, mitä omaan elimistöömme vapaaehtoisesti laitamme. Samalla kun keskustelu ruoasta on lisääntynyt, on sen sävy muuttunut enemmän omista valinnoista kertomiseksi tai jopa oman identiteetin määrittämiseksi ruoan kuluttamisen kautta. Tämän kaiken pitäisi näkyä kuluttajan merkityksen korostumisena elintarvikealalla. Mutta miten siihen reagoivat elintarvikealan ammattilaiset? Tätä yritin selvittää, kun osallistuin Talentumin järjestämään Ruoka-seminaariin viime viikolla.

Seminaarissa oli esiintymässä useita elintarvikealan ammattilaisia, mutta mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisimman puheenvuoron piti Wevolven erinomainen Ville Tikka, joka puhui ruokaan ja ruoka-alaan vaikuttavista tulevaisuuden trendeistä. Tikka nosti esityksessään useasti esiin kuluttajan merkityksen ja voiman. Hän esitteli esimerkkejä tänä päivänä lähinnä USA:ssa toimivista kuluttajalähtöisistä ja -vetoisista ideoista, jotka tuovat ruokaa eri muodoissaan ja eri tavoin helpommin tavallisen kuluttajan saataville. Ja erittäin innovatiivisilla tavoilla. Helsingissä viime kesänä pienimuotoisen kohun herättänyt Camionette-auto on vasta alkua.

Toisena tärkeänä trendinä Tikka mainitsi kuluttajan halun tietää, mistä hänen ruokansa oikein tuleekaan. Tällainen ”Farm to Fork” –ajattelu, (kotimaisemmin vaikkapa ”pellolta lautaselle”) on selvästi lisääntymässä. Sen näkee niin viimeaikaisista elintarviketeollisuutta kritisoivista dokumenttielokuvista (mm. Food Inc. ja Säilöttyjä unelmia) kuin myös elintarvikeyhtiöiden itsensä halusta kertoa kuluttajalle, mistä kaupasta saatava ruoka on kotoisin. Seminaarissa esiintyneistä ruokateollisuuden edustajista sekä Arla Foodsin että HKScanin esityksissä nostettiin tuotteen elinkaariajattelu vastuullisen toiminnan ytimeen.

Ruoan alkulähteille pääsyyn liittyvät myös luomu- ja lähiruokatrendit. Luomuhan perustuu nimenomaan sille ajatukselle, että ruoan alkuperä, sen kasvatusolosuhteet ja koko ravintoketjun ainekset ovat tiedossa ja tietynlaisten säännösten mukaisia. Lähiruoka tai paikallisuus puolestaan helpottaa ruoan alkuperän tunnistamista muiden mahdollisten hyötyjensä (mm. lyhyemmät kuljetusmatkat) lisäksi. Suomessa paikallisuus ja luomu nostavat päätään muun muassa erilaisten ruokapiirien muodossa. Ruokapiirit suosivat pieniä ja paikallisia yrittäjiä tilaamalla ruokansa suoraan heiltä. Ja hyöty on molemminpuolista: pienet tuottajat saavat tilauksia ja kuluttajat heille mieluisalla tavalla tuotettua ja paikallista ruokaa. Tällainen trendi on myös selkeästi tulevaisuutta. Kuluttajatutkimuskeskuksen Ari Peltoniemi esitteli tuoretta tutkimusta, jonka mukaan 67 % kuluttajista on kiinnostuneita asioimaan tulevaisuudessa suoraan ruoan tuottajien kanssa. Tämä ennakoisi ruusuista tulevaisuutta pientuottajille. Tietenkin sillä ehdolla, että ihmiset myös toimivat tutkimukseen antamien vastaustensa perusteella…

Luomua kansalle tarjoavat elintarvikealan toimijat myös vakuuttavat kuuntelevansa kuluttajaa. Pro Luomu ry:n Marja Kottilan ja Helsingin Myllyn Jaana Heinosen mukaan kuluttajan tarpeet ovat luomussa ykkösasia. Meidän ei uskota enää haluavan pelkkää luomua sinällään, vaan tuottajat haluavat tarjota ennen kaikkea maistuvaa ruokaa, jossa luomu olisi ”sivutuotteena”. Tämä onkin ainoa järkevä lähestymistapa luomutuotteisiin. Emme me kuluttajat kovin pitkään osta nahistuneita vihanneksia tai parikymmentä senttiä kalliimpaa, täysin saman makuista, maitolitraa vain luomumerkinnän takia. Puhtaamman omantunnon voi hankkia halutessaan muillakin tavoilla.

Seminaarin perusteella elintarvikealalla vaikuttaisi siis olevan korvat auki kuluttajan suuntaan. Tietenkin toiminta on se mikä lopulta ratkaisee; kuluttajaa kiinnostavien tuotteiden, luomua tai ei, pitää näkyä kauppojen hyllyllä. Ja niiden pitää tulla sinne tarjolle kuluttajalle sopivalla tavalla. Muuten meidän pitää yrittää näyttää voimamme ohittamalla isot toimijat ja mennä suoraan tuottajan ovelle kolkuttelemaan. Sen skenaarion realistisesta toteutumisesta, ainakaan laajamittaisemmin, voi olla sitten montaa mieltä.

PS. Seminaarista tultuani katsoin Food Inc. –leffan ja luin juttuja Säilöttyjä unelmia –dokumentista. Masennuin ja päätin alkaa kotiviljelijäksi sekä metsästäjä-keräilijäksi… Mutta ehkä toivoa vielä on. Ainakin jos jaksaa uskoa Food Inc:n kohtalaisen naiivia loppulausetta: ”Maailmaa voi muuttaa yksi suupala kerrallaan”.

Mainokset
Kategoria(t): Ilmiöt, Trendit, Yleistä Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s