Sananvapaudesta sananvastuuseen

”Sananvapaus on niin arvokas asia, että sanomisistaan kannattaa kantaa vastuu”, kirjoittaa Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen esimies Heikki Aittokoski. Hänen aihetta käsittelevä artikkelinsa julkaistiin Helsingin Sanomissa tänään, kansainvälisenä sananvapauden päivänä 3.5.2012.

Aittokosken mukaan sananvapaus tarkoittaa sitä, että saa sanoa, mutta että ei ole sanottava. Hän arvelee, että meiltä kaikilta unohtuu joskus, että sananvapaus ei vapauta vastuusta. Siksi Aittokoski suositteleekin, että pitkälle kehittyneen sananvapauden maissa – kuten Suomessa – pitäisi keskittyä sananvastuuseen.

Olen Aittokosken kanssa täysin samaa mieltä.

Jo opiskellessani Tampereen yliopistossa opin, että sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Sananvapauden säädöksiä, henkeä, tulkintaa ja hyvää lehtimiestapaa omaksuttiin luennoilla ja päntättiin tenttikirjoista. Professorit Pertti Hemánus ja Kaarle Nordenstreng valmensivat minua ja opiskelukavereitani käyttämään sananvapautta vastuullisesti.

Se tuntui ylevältä. Olin tosissani. Koin, että minua valmistetaan tärkeään tehtävään.

Sananvapauden vastuullista käyttöä toimittajan työssä eli joukkoviestimissä ohjaavat Journalistin ohjeet, joiden päivitetty versio astui voimaan vuoden 2011 alussa. Ohjeet koskevat kaikkea journalistista työtä ja ne on laadittu vain alan itsesääntelyä varten.

Tutustuin ohjeisiin runsas vuosi sitten tuoreeltaan, mutta nyt tuli tarve palata niihin tarkemmin. Halusin vahvistaa tai hylätä päässäni muhivia journalistikriittisiä ajatuksia. Mistä johtuu, että törmään jatkuvasti tapauksiin, joissa toimittaja ei näytä toimivan alan eettisten ohjeiden mukaan?

Journalistin ohjeet on tuhti paketti: yhteensä 35 ohjetta, jotka kävin lävitse kohta kohdalta. Nopealla laskutoimituksella päädyin siihen, että niistä neljännes on sellaisia, joita huomaan loukattavan usein.

Vaikeinta toimittajille tuntuu olevan pyrkimys totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, kriittinen suhtautuminen tietolähteisiin, nimettömien lähteiden käytön perustelu, kiistanalaisia näkemyksiä edustavien tahojen tasapuolinen kohtelu ja niiden yhdenaikainen kuuleminen.

Journalismikriittiset ajatukseni ovat siis perusteltuja. Media on arvaamaton ja minunkin on vaikea ennakoida sen toimintaa. Missä ovat vastuulliset sananvapauden edustajat?

Advertisements

Tietoja Liisa Hakola

viestintäkonsultti, toimittaja
Kategoria(t): Media, Viestintä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Sananvapaudesta sananvastuuseen

  1. Paluuviite: Netiketin kuolema? | Diginatiivi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s