Minäkö diginatiivi?

Innokas uusi työntekijä nappaa kopin heti ensimmäisenä työpäivänä: Joo, totta kai voin kirjoittaa blogiin. Ai, sen nimi on Diginatiivi. Hmmm. Mitä diginatiivi tarkkaan ottaen tarkoittikaan? Siis googlettamaan.

Lukuisista lähteistä yhteenvetona: Diginatiiveista eli vuosien 1980–2000 aikana  syntyneistä suuri osa on toiminut netissä lapsesta asti, oppinut kommunikoimaan sähköisesti ja hakemaan tietoa aktiivisesti.  Diginatiivit käyttävät luontevasti eri medioita. Ja diginatiiveille kännykät, tietokoneet, ja nettiyhteys ovat olleet melkein aina olemassa.

Kun menin ala-asteelle ei koululuokassa todellakaan ollut tietokoneita. Opiskelija-asuntolan aulassa jonotettiin kolikkopuhelimeen. Ja kesätyöpaikassani kokoonnuimme porukalla ihastelemaan telefax-nimistä laitetta, joka korvasi teleksin eli kaukokirjoittimen.

Sittemmin työelämässä olen etuoikeutettuna ja etunenässä saanut käyttää aina uusinta tekniikkaa. Muistan hyvin yhteisen jännityksen, kun työkaverini lähetti treffipyynnön toimiston sähköpostista. Modeemi soitti dial-up-yhteyden ja viestin haluttu vaikutus meni ihan nappiin. Tai oikeammin suoraan kirkon alttarille.

Enää en haluaisi elää ilman sähköpostia kännykässä.  Kuitenkin hämmästyin, kun Reid Hoffman, toinen LinkedIn-verkostopalvelun perustajista, kiitti minua meilissä vuosi sitten siitä, että olin LinkedInin sadan tuhannen ensikäyttäjän joukossa (tarkalleen numerolla 63959).  Silloin oli rikottu sadan miljoonan käyttäjän raja. Reid kutsui minua teknologian innovaattoriksi.

Facebookista on muodostunut luonteva osa henkilökohtaisesta yhteydenpidosta. En kuitenkaan stressaa sillä, jos päivitykset jäävät välillä väliin sen ihan oikean, fyysisen elämän temmatessa mukaansa. En koe tarvetta jakaa kaikkea elämästäni muutenkaan. Eivätkä kaikki ystäväni edes ole siellä. Ja sitä paitsi on iloinen yllätys, jos postimies on tiputtanut käsinkirjoitetun kirjeen postiluukusta.

Tänä vuonna Twitter-tilin avaaminen meinasi tyssätä hienosteluun, kun juutuin miettimään näppärää nimimerkkiä ja vielä nasevampaa esittelyä. Lopulta päätin vain hypätä ja testata.  Ystävällinen some-asiantuntija helpotti alkutaipaleeni tuskaa kertomalla, ettei haittaa, vaikka tulisi virheitä. Niistä oppii parhaiten.

Tuleeko minustakin diginatiivi? Ainakin diginatiivihenkinen. Tosin ruumiini on hieman eri vuosikertaa. Mutta sehän ei verkossa tunnu missään.

Mainokset
Kategoria(t): Inhimillistä, Some, Twitter Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s