Järjestyksenvalvojana verkossa

Tänään pääsemme kurkistamaan verkkotoimittaja Marin (nimi muutettu) pään sisään. Mari tekee työtään anonyymisti eikä hän halua julkisesti puhua työstään oikealla nimellään, koska sillä saattaisi olla epämiellyttäviä seurauksia. Verkkomaailmassa häntä solvataan päivittäin, ja tasaisin välein tippuu myös tappouhkauksia. Mari on nimittäin moderaattori.

Moderaattorin asemaa voidaan kuvata vertauksella: jos päätoimittaja vastaa vuorineuvosta ja tutkiva journalisti salapoliisia, niin moderaattori on järjestyksenvalvoja. Nettiportsari poistaa keskusteluista haistattelijat, öykkärit, kiusaajat ja riidanhaastajat, mieluiten jo etukäteen tai viimeistään, kun vahinko on jo tapahtunut.

Nimimerkki: asdasdad – Sähköpostiosoite: ei@ole.net

Kommentti: “HAHAHA IDOOTTI MITÄS MENI SINNE TIETTY KUOLI”

Nimimerkki: jorma69 – Sähköpostiosoite: johtaja@elämä.on

Kommentti: “miks mun viestii ei julkastu,,, VEDÄ ittes jojoo runkkarimode!!1”

Käytännössä moderaattorin työ ei ole kovin jännittävää, vaan jälkimoderoitavien keskustelupalstojen kohdalla ammattia voisi verrata kadunlakaisijaan, joka käy jälkikäteen siistimässä roskat pois. Esimoderoidulla palstalla moderaattori puolestaan valvoo liukuhihnaa, jolla mielipiteet, huudahdukset ja solvaukset kulkevat näytöllä lakkaamattomana virtana. Siellä jokainen kommentti käy läpi moderaattorin seulan ennen kuin se pääsee julki verkossa.

Ystävämme Mari viettää kommenttiliukuhihnan ääressä kerralla 7,5 tuntia: klikkaa kyllä, klikkaa ei, klikkaa kyllä, kyllä, ei. Monen viestin kohdalla hylkääminen tai hyväksyminen ei ole itsestäänselvää. Punnitsemiseen, taustatyöhön tai filosofointiin ei kuitenkaan liikene aikaa, kun uusia kommentteja virtaa solkenaan. Hyväksytkö vai hylkäätkö, jokainen päätös tehdään nyt ja heti.

Viestintäalalla mietimme, onko sosiaalisen median hallitseminen ollenkaan mahdollista. Vaikka moderaattorien ammattikunnalla on mahdollisuus puuttua, ammattietiikka ei salli kommenttien mielivaltaista poistamista tai keskustelun ohjailua. Moderaattorin velvollisuus on karsia törkeydet ja loukkaukset, mutta hänellä on myös oikeus yrittää pitää keskustelu asiassa. Rajatapauksissa sananvapauden vartija sortuu joskus käyttämään mielivaltaansa portsarin tavoin. Kantava ajatus on kuitenkin, että kaikki mielipiteet ovat tervetulleita, kunhan ne on siististi puettu.

Vuoden työkokemuksen jälkeen Mari arvioi klikkaavansa punaista noin joka kolmannelle kommentille. Jos kerran noin suuri osa kommenteista on julkaisukelvottomia, meneekö moderaattorilta usko ihmisiin, kysymme Marilta. Kyllä menee, tai ainakin ihmisten työmoraaliin – kommentteja kertyy eniten toimistoaikana, paitsi lounasaikaan, jolloin viestien määrä putoaa selvästi. Myöskään viestien sisältö ei anna ruusuista kuvaa suomalaisten kyvyistä keskustella rakentavasti, analyyttisesti tai edes ymmärrettävästi. Mari haluaa kuitenkin uskoa siihen, että huonon nettikäyttäytymisen syy ei ole vain tyhmyys, vaan nimettömänä esiintymisen tarjoma mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, vaikka ei ole mitään järkevää sanottavaa.

Advertisements
Kategoria(t): Ilmiöt, Some. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s