iElämänhallinta – uhka vai mahdollisuus?

Maisteri palasi lomalta hikikarpalo otsallaan ja saapui aamupalaveriin muutaman minuutin myöhässä. Maisteria ei pettänyt VR, vaan jokamiehen paras ystävä, kännykkä. Aamun sarastaessa herätyskiekuu oli jäänyt digikukon kurkkuun, kun kännykän herätyskello tilttasi kriittisellä hetkellä. Herkkä laite teki tenän, ehkä protestina töihinpaluulle.

Digilaitteet ovat vallanneet arkemme: älypuhelin tietää missä olet, kuinka kovaa sydämesi hakkaa ja se kertoo mikä on lempiravintolasi ja kenelle pitää soittaa seuraavaksi. Liekö puhelin myös tarpeeksi älykäs tulkitsemaan tunteitamme ja ymmärtämään mielemme liikeitä? Mitä jos maisterin digiherätyskello myötäeli lomaltapaluun järkytystä?

Herätyskello on sovellusohjelmien esi-isä, joka on kuulunut kännykän vakiovarusteisiin kännykkähistorian alkuhämäristä saakka. Sittemmin sovellukset – nykykielellä äppsit – ovat kehittyneet. Kännykkä, jolla voi vain soittaa ja tekstata, kuuluu museoon, sinne perinteisen herätyskellon viereen. Älypuhelin korvaa suurimman osan aiemmin tarvituista apuvälineistä, kun se on paitsi herätyskello, myös peili, taskulamppu, luottokortti, kirjekyyhky, tiskijukka, kirjasto, muisti ja omatunto*. Reppu ja mieli kevenevät, kun kantamukset vähenevät ja muistin voi ulkoistaa digitaaliselle sihteerille.

Itse suosin pitkään sukulaisten laatikoista löytyviä antiikkipuhelimia. Jonkun akkua jouduin lataamaan kahdesti päivässä ja toisesta kuului huonosti, mutta puhelut ja tekstiviestit menivät perille ja herätyskello soi silloin kun piti. Vasta viime viikolla harppasin 2010-luvulle. Minulla on nyt älypuhelin. Hankinta on tietoinen riski, koska sen myötä altistun mm. yhdysvaltalaisten ja taiwanilaisten tutkijoiden toteamalle oireyhtymälle, jonka nimiä ovat ainakin iPhone Addiction Syndrome ja iDisorder.

Älypuhelinriippuvuus on läheistä sukua nettiriippuvuudelle, jota on verrattu peli- ja seksiriippuvuuteen. Aktiivisen käytön ja riippuvuuden raja on häilyvä. Päätetyöskentelyn ja päätevapaa-ajan siirtyminen myös puhelimeen tuo verkkosovellukset yhä tiiviimmin osaksi arkea, kun puhelin kutsuu tasaisesti katsomaan kaverin kuvia tai kuokkimaan virtuaalista perunapeltoa. Vieroittautuminen muuttuu hankalaksi, kun kalenteri on siirtynyt kansien välistä näytölle ja elämänhallinnan työkaluihin pääsee näpäyttämällä Twitterin ja Facebookin välissä olevaa kuvakketta.

Maisterin älypuhelimen ylikuumeneminen keskeisellä hetkellä lienee sattumaa, mutta valitettavan usein teknologia pettää juuri silloin kun ei pitäisi. Digiassistentti on herkkänahkainen ja arvaamaton, ja vuoden tai kahden kuluttua käyttämäsi malli on auttamattoman vanhanaikainen. Ryhdin, in-real-life-ystävien ja mielenterveyden säilyttämiseksi kannattaa ehkä miettiä iElämän rajoittamista. Myönnä pois, että sinäkin nukut ainakin toisinaan puhelimesi kanssa ja avaat sen jo, kun silmät ovat vielä puoliummessa. Eikä se johdu vain herätyskellosta.

*Älypuhelimen omatuntona pyrkii toimimaan ainakin Conscience+ -sovellus, joka kertoo olevansa apuna päätöksenteossa ja auttavansa käyttäjää mitä hämmentävimmissä moraalisissa ongelmissa.

Advertisements
Kategoria(t): Epäsosiaalinen media, Ilmiöt, Inhimillistä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s