Unohda Big Brother, Maihinnousu on kaupoissa!

Elisan enkelipöly ei vielä ole kunnolla laskeutunut, kun seuraava kirjallinen mieltenpahoittaja täyttää palstat, statukset ja blogit. Riikka Ala-Harjan Maihinnousu-uutuuteen tosielämästä poimittua inspiraatiota ja sen kirjailijan sisaressa herättämää närää  käsiteltiin laajasti HS:n kulttuurisivuilla sunnuntaina.

Nyt mielet ovat pahoittuneet päinvastaisesta kuin Enkeli-Elisan tapauksessa: kaunokirjallisen teoksen fiktiivinen henkilö sisältää omaisten mielestä liian rankkoja viittauksia todellisuuteen. Kuitenkin molemmissa tapauksissa on kyse peruskeinoista, joita kirjailijat ja sanoittajat ovat käyttäneet maailman sivu. Omasta ja läheisten elämästä poimitaan fiktioon aineksia joko suoraan, verhotusti, tarkoituksella tai alitajuisesti, räikeästi tai hienotunteisesti. Lopputulos on kuitenkin aina tekijäsubjektin tuotos.

Ehkä olen jo liikaa altistunut viraaliajattelulle. Kun luin Ala-Harjan sisaren haastattelua sekä  Ala-Harjan ja kustantajan puolustuspuheita sunnuntain HS:stä, ajatus kulissientakaisesta kampanjasta ei voinut olla tulematta mieleen.

Kohuhan on kirjailijalle ja kustantamolle lottovoitto. Riikka Ala-Harjan nimi on monelle lukuharrastajalle tuttu. Aivan kotimaisen kaunokirjallisuuden tunnetuimpaan eturiviin hän ei kuitenkaan ole noussut, vaikka esikoisromaani Tom Tom Tom saikin Finlandia-palkintoehdokkuuden vuonna 1998.  Tänään nimi on jo tutumpi kuin eilen.

Muutaman päivän kuluessa kaikilla kulttuuriuutisia ja sosiaalista mediaa seuraavilla on mielipide siitä, tekikö Ala-Harja oikein käyttäessään sisarensa lapsen sairautta kirjansa yhden juonilinjan  inspiraationa. Menikö kirjoittaja liian pitkälle?  Tai tekeekö sisar puolisoineen oikein kyseenalaistaessaan kirjailijan oikeuden muodostaa jaetuista kokemuksista omaa fiktiotaan? Kuuluuko kenellekään, mistä kirjailija lopputuotteensa kehittää, ja eivätkö ajatukset ole hänen omaisuuttaan? Onko Helsingin Sanomilta eettistä tuoda selvästi kipeä, kahden lähisukulaisen välinen kiista kulttuurisivuille ja hakea lukijaan vetoavia tunnereaktioita iltapäivälehtityyliin? Jutussa mainittiin kirjailijan sisaren ja tämän puolison olleen niin tolaltaan, että he jatkoivat toimittajalle sähköpostittelua haastattelun jälkeenkin. Tästä huolimatta HS teki päätöksen julkaista juttukokonaisuuden.

Lukijana minulle tuli HS:n jutusta kiusallinen, Ala-Harjojen välistä kahnausta hieman liikaa tirkistelevä olo. Oliko taustakinaa jotenkin perusteltua tuoda esille sensaatiohakuisesti? Ilman juttua osa kirjan lukijoista ei koskaan olisi tiennyt, että kirjan sairaalla lapsella voidaan tulkita olevan läheinen esikuva ja että viittaukset häneen ehkä tuottavat vanhemmille tuskaa ja suuttumusta. Kiista vaikuttaa sisarusten keskinäiseltä nokittelulta ja valtataistelulta siksikin, että Ala-Harjan sisaren puoliso on jo paljon aiemmin ollut omalla nimellään  julkisuudessa (ainakin Ylen aamuohjelmassa) puhumassa perheen tilanteesta. Kun sama asia päätyy kaunokirjallisuutta inspiroivaksi materiaaliksi, puhutaankin elämän varastamisesta, hyväksikäytöstä ja raiskatusta olosta. Tietysti voi kuvitella aiheen olevan mitä herkin, kun se omalle kohdalle osuu.

Ala-Harjojen tulehtuneista suhteista lukeminen tuottaa ainakin minulle voimakkaammin vaivauttavan sosiaalipornoefektin kuin lähipäivinä alkavan Big Brotherin ”paljastukset” säkkituoleilla vetelehtivistä, kauniista wannabe-julkkiksista.

Siltikin lopputulos on tämä: todennäköisesti ostan kirjan, kuten monet muutkin suomalaiset. Olen pitänyt Riikka-Ala-Harjan muistakin teoksista.  Joulumarkkinoilla Maihinnousu on varma myyntihitti, kirjailijaa kutsutaan keskusteluohjelmiin ja saattaapa palkintoehdokkuuksiakin tulla. Jos kohu ei ole spontaanisti syntynyt, huonon harkinnan seurauksena lehteen reviteltäväksi päätynyt perheasia, vaan markkinointipalaverissa harkittu toimenpiteiden sarja, se on nerokas. Vaikkakin karmiva.

Advertisements
Kategoria(t): Epäsosiaalinen media, Ilmiöt, Kirja, Media Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Unohda Big Brother, Maihinnousu on kaupoissa!

  1. hmm sanoo:

    Pieni vivahde-ero on vapaaehtoisella omien asioidensa esiintuomisella toisten hyväksi vs. kirjoittaa kielloista huolimatta toisten asioista omaksi hyväkseen.

    • Diginatiivi sanoo:

      Voiko kuitenkaan kaunokirjailijalle sanella, mistä hän voi fiktiivisen tuotteensa kirjoittaa? No, olihan tekstistä sitten suorat lainaukset kuitenkin editoitu pois ja joitakin yksityiskohtia muutettu. Mutta tämä on sellainen ikuisuusaihe, joka tulee vuosi vuodelta, kirja kirjalta aina jossain puheeksi aina uudestaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s