Katekismus opastaa yritysjohtajaa somessa

Viime viikolla uutiskynnyksen ylitti If Vahinkovakuutusyhtiön kyselyn tulos, jonka mukaan suomalaiset yritykset uskovat sosiaalisen median vaikuttavan maineeseensa. Asiasta laaditussa tiedotteessa todetaan, että vain kolmasosa kyselyyn vastanneista yrityksistä on laatinut suunnitelman sosiaalisen median kriisien varalle.

Kyselyn aihe on kiinnostava ja relevantti. On mielenkiintoista nähdä tulosten todentavan selkeillä luvuilla sen, minkä olen omakohtaisesti työssäni havainnut.

Erikoista tuloksissa on se, miten yritysjohtajat suhtautuvat sosiaaliseen mediaan. Heille se on uhka, brändiä vahingoittavien huhujen levittäjä tai potentiaalinen kriisin aiheuttaja.

Jos sosiaalisen median kapea tulkinta ei ole peräisin kysymyksenasettelusta, on tulos pörssiyhtiöiden maineen kannelta huolestuttava. Suomalaisten pörssiyritysten johtajat eivät ymmärrä kriisiviestintää, mistä kriisit syntyvät, miten kriisissä viestitään tai mikä ero kriisiviestinnällä ja viestintäkriisillä on.

Läpinäkyvyyden ehdoton vaatimus

Sosiaalinen media on muuta mediaa nopeampi, tehokkaampi ja armottomampi. Siksi vastaajien on korkea aika herätä huomaamaan valtamediaa ympäröivä maailma, josta myös laatumedia ammentaa aiheita. Jokaisen organisaation on syytä ottaa vakavasti ne läpinäkyvyyden vaatimukset, joita yhteisöllisesti tuotettu media siihen kohdistaa.

Ehdottomaan läpinäkyvyyden vaatimukseen kuuluu, että kaikki organisaation sisällä oleva tieto – luottamuksellinenkin – voi joutua julkisuuteen. Kaikki sisäiset, jopa henkilökohtaiset sähköpostit voivat olla helposti jaeltavaa julkista materiaalia. Jokainen voi halutessaan ryhtyä yhtiön puhemieheksi asemastaan ja valtuuksistaan riippumatta. Älypuhelinten ansiosta miltei kuka tahansa meistä voi ryhtyä toimittajaksi ja tuottaa käden käänteessä informaatiota, josta sensaatioilla myyvä valtamedia riemastuu.

Toisin kuin vakuutusyhtiön kyselyn laatijat ja siihen vastanneet johtajat kuvittelevat, ei sosiaalisessa mediassa leimahtavaan viestintäkriisiin voi laatia samanlaista kriisiviestintäsuunnitelmaa kuin vaikkapa tulipalon tai onnettomuuden varalle.

Kriisiviestintää vaativia tilanteita sattuu suurissakin organisaatioissa harvoin, mutta viestintäkriisin uhka niissä on jokapäiväinen. Uhan kanssa on opittava elämään tai osattava elää niin, että uhka ei toteudu.

Yritysjohtajan elämää helpottaa jo se, että tietää mistä viestintäkriisit syntyvät.
Median kannalta mehukkaimmat jutut syntyvät yleensä yritysjohtajien omista teoista tai lausunnoista, mitättömän tuntuisista jutuista. Mitä voimakkaampi tunne ja vahvempi moraalinen närkästys tapahtumaan liittyy, sitä suurempana keskustelu sosiaalisessa mediassa velloo.

Yritysjohtaja voi säästää itsensä ja organisaationsa monelta viestintäkriisiltä elämällä niin kuin luterilaisen kulttuurimme kasvatus ja normit edellyttää; useimmat Katekismuksen 10 käskystä toimivat sosiaalisen median selviytymisohjeina.

Mutta yöunensa johtaja turvaa vasta opittuaan hyödyntämään sosiaalista mediaa. Tositilanteessa sosiaalinen media on tehokas väline, jota on parempi käyttää kuin pelätä.

Mainokset

Tietoja Liisa Hakola

viestintäkonsultti, toimittaja
Kategoria(t): Kriisiviestintä, Some Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s