Kuka avaisi avoimuuspelin?

Avoimuus. Hieno sana, jota viljellään paljon ja uskollisesti viestinnässä. Tämän viikon uutisissa on taas nähty, kuinka avoimia meillä Suomessa ollaan.

Aloitetaan uusimmasta. Päivi Räsänen ei suostu myöntämään, että hänen nimittämänsä sisäministeriön kansliapäällikkö olisi valittu tehtävään poliittisin perustein. Kenellekään joskus uutisia seuranneelle tuskin on yllätys, että politiikassa tehdään poliittisia virkanimityksiä. Mitä jos Räsänen olisi vain suoraan myöntänyt, että tein poliittisen virkanimityksen ja niin ovat tehneet monet minua ennen ja tulevat tekemään minun jälkeeni? Sen sijaan, että kiertelee ja kaartelee vastauksissaan.

Entä sitten Nokia? PureView-mainosvideot ja -kuvat osoittautuivat huijaukseksi. Tai no, siinä mielessä miten mainontaa nyt voi huijaukseksi sanoa. Kyllä nykyään kaikki ymmärtävät, että mainoksissa kaunistellaan asioita. Nokia myönsi kyllä mainosvideon olleen kuvattu videokameralla (pakkohan se oli, kun kamera näkyi heijastuksesta), mutta ei suostu myöntämään väitteistä huolimatta että kuvat olisivat käsiteltyjä. Mitä jos Nokia olisi sanonut, että kyllä käsittelimme kuvia vaikka väitimme niiden olevan aitoja, mutta niin tekevät muutkin?

Osataan sitä muuallakin kuin yritysmaailmassa. Jääkiekossa on tapeltu, hyökkäilty toisten kimppuun ja syljetty päälle. Mitään suurempaa kuviota tämän taustalla ei kuitenkaan myönnetä, vaan vedotaan johonkin epämääräiseen lajin koodistoon tai jopa puhutaan lajiin kuulumattomista yksittäistapauksista. Mitä jos joku myöntäisi, että meidän lajissa on tapana, että valmentajat käskyttävät pelaajia vastustajan kimppuun lähettääkseen viestin vastustajajoukkueelle? Sen sijaan, että vastataan kysymyksiin jäätävällä hiljaisuudella.

Kaikille näille tapauksille on yhteistä se, että taustalla on yleinen ja yhteinen tapa toimia, jota kukaan ei kuitenkaan sano julki. Mainitut tapaukset toimivat tuoreutensa vuoksi esimerkkeinä, mutta samanlaisia käytäntöjä näkee kaikkialla. Avoimuutta vaaditaan ja sen puolesta puhutaan, se jopa nostetaan useissa yrityksissä keskeiseksi arvoksi. Mutta tosipaikan tullen harva on aidosti avoin ja arvot osoittautuvat sanahelinäksi.

Ymmärrän kyllä, että tämä on osittain idealismia. Harva haluaa ensimmäisenä asioista kertoa ja ottaa syyt niskoilleen. Liiketoiminnassa liiallinen avoimuus voi olla yrityksen kannalta lyhyt tie. Mutta olisihan se virkistävää, jos joku vaihteeksi ottaisi riskin ja olisi aidosti avoin. Se vaatisi rohkeutta ja mitä todennäköisimmin johtaisi mainekatastrofiin. Toisaalta, on siinä myös mahdollisuus erottautua ja luoda uudenlaista kulttuuria. Mutta kuka olisi se avoimuuspelin avaaja?

PS. Hesarin tämän päivän pääkirjoitus kannattaa avoimempaa ruokakauppaa. Mitenhän siinä käy.

Advertisements
Kategoria(t): Ilmiöt, Viestintä Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s