YouTube-bileet!

Jos satunnaisena sunnuntaiaamuna herätessä soi päässä Mitt Romney Style, on syytä pohtia kahta asiaa: mielenterveyttä ja digimaailmaa. Vaikka molemmat aiheet ovat ilmeisen kiinnostavia, lienee tässä blogissa syytä keskittyä lähinnä jälkimmäiseen.

YouTube-bileet on monelle tuttu ilmiö, jossa illanvietto jossakin vaiheessa näkökulmasta riippuen taantuu, eskaloituu tai transformoituu tilaan, jossa katsotaan nettivideoita. ”Hei, pakko näyttää teille vielä yksi…” Ja sitten istutaan läppärin ääressä kaljat kädessä ja tuijotetaan ruutua, tai – vielä pahempaa – kurkitaan baarissa toisten olan yli älypuhelimen ruutua muita pöytäkuntia iloisesti terrorisoiden.

Mikä sitten tekee nettivideosta sellaisen, että se on ”pakko näyttää” kavereille vaikka baarissa, koska ”se nyt vaan on niin hyvä”?

Voisin jaotella viraaliset (eli viruksen lailla leviävät) nettivideot mielivaltaisesti ja ei-kattavasti kolmeen alaluokkaan:

1) Asiapitoinen video, jonka aihe on niin poleeminen tai niin liikuttava, että se herättää huomiota. Tästä hyvä esimerkki on Kaikki muuttuu paremmaksi –video, jolla julkisuuden henkilöt vakuuttavat LGBT-nuoria paremmasta huomisesta.

Onnistunut ja hyvin leviämään lähtevä asiallisuus on nettivideoiden ehkä kaikkein vaikein alalaji.

2) Söpöily. Diginatiivien joukosta löytyy heimo, jonka elämä keskittyy varustamaan bittiavaruutta esimerkiksi kissavideoilla. Toisena valaisuna tästä kategoriasta mainittakoon Panda aivastaa –pätkä, jolla on YouTubessa yli 148 miljoonaa näyttökertaa.

3) Kieli poskessa. Nettivideon mahdollisuuksia laajaan levinneisyyteen lisää eksponentiaalisesti sopivan räävitön huumori. Nettikansa tuntuu rakastavan videoita, jotka eivät ota kohdettaan vakavasti.

Mitä kolmanteen nettivideotyyppiin tulee, palataanpas alun esimerkkiin tai oikeammin sen taustaan. Korealaisartisti Psyn syysflunssaakin tehokkaammin tarttuva kappale Gangnam Style on riehunut heinäkuisen julkaisemisensa jälkeen radioaalloilla, soittolistoilla, klubeilla ja ennen kaikkea YouTubessa. Biisin musiikkivideo (vajaa 500 miljoonaa näyttökertaa!), kiteytyy parhaiten Psyn kehotukseen: ”Dress classy, dance cheesy!”

Kappaleeseen tehdystä tanssista on tullut ilmiö, jonka yllättävän moni tuntee tanssilattialla kappaleen pärähtäessä soimaan. Se on aikaansaanut flash mobeja, juttuja arvostetuimpien mediatalojen julkaisuissa ja talk show’issa, mutta ennen kaikkea kokonaisen armeijan eriteemaisia nettivideoita Gandalf Stylesta Yhdysvaltain merisotakoulun versioon.

Videotehtailu ei kuitenkaan ole jäänyt silkkaan hassutteluun, vaan se on valjastettu myös poliittiseen käyttöön. Sekä Barack Obamasta että jo edellä mainitusta Mitt Romneysta on tehty Gangnam Style –hengessä parodiavideot, jotka ovat saavuttaneet huiman nettisuosion. Kyse ei kuitenkaan ole vain pilasta, vaan selvästikin parodiavideoita tehtailleet tukijat (tai vihaajat) ovat ymmärtäneet jotakin olennaista digimaailman toimintamekanismeista.

Etenkin Mitt Romney Style on huolella (ja kalliilla) tuotettu video, jossa yhdistyy terävä poliittinen kritiikki, huumori, tarttuva musiikki ja interkulturaalinen sisältö. Tämä taitaa olla se tapa, jolla kymmenettuhannet teinitkin saadaan katsomaan poliittista sisältöä – niin ohueksi kuin se jääkin. Suomen oloissa kieli poskessa –asenne ja politiikka ovat manifestoituneet (ainakin huomioarvolla mitattuna) onnistuneesti esimerkiksi Hitler kuulee XX:sta –videoissa, joista esimerkkinä mainittakoon Suomen aallon aloittanut klippi, jossa Hitler kuulee Jukka Relanderin eduskuntavaaliehdokkuudestaMitt Romney Style.

Aivan kuten kampanjoille tai yrityksille mukana olo sosiaalisessa mediassakaan ei ole mikään itsessään autuaaksi tekevä asia, ei myöskään nettivideon tuottaminen itsessään tarkoita vielä mitään. Netin videotulvaan on hukkunut yksi jos toinenkin virkamiesmäisesti tuotettu pätkä, jonka asiasisältö on kohdillaan. Ennen kaikkea nettivideossa pitäisi vaan olla sitä jotakin, mikä saa netinkäyttäjän paitsi uhraamaan siihen kilpailtua aikaansa, parhaimmillaan jakamaan iloa muillekin. Vaikka sitten siellä baaripöydässä.

Onneksi kehitys kehittyy paitsi nettivideotehtailussa, myös ilmiössä nimeltä YouTube-bileet. Hiljalleen oman elämänsä diginatiivit ovat oppineet jakamaan nettivideoelämyksiään oikeaan aikaan ja oikeassa seurassa. Vaikka Gandalf Style oli mielestäni hulvattoman hauska, ei tulisi mieleenikään piinata sillä ystäviä, joille Taru sormusten herrasta on lähinnä joku takavuosien leffa, jossa oli kuumia miesnäyttelijöitä.

Mainokset
Kategoria(t): Hassua, Ilmiöt, Some, Trendit Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s