Siis apua, ketä mä äänestäisin!

Ressun peruskoulun jumppasali maaliskuussa 2003. Rinta rottingilla kävelin kopista virkailijan luo, ja virkailija leimasi lipukkeeni. Kyllä tuntui hienolta sujauttaa lippu uurnaan. En pystynyt pidättelemään tyytyväistä hymyä, kun sain ensi kertaa täyttää velvollisuuteni kunnon kansalaisena.

Äänioikeus napsahtaa teinille täysi-ikäisyyden myötä osana oikeuksien ja velvollisuuksien pakettia, jonka suodattaminen herättää pieniä ja suuria kysymyksiä. Onneksi jo vuoden 2003 eduskuntavaaleissa apunani valinnassa oli internet, tuo tiedon pohjaton kaivo. Vaalikoneet löivät läpi vuosituhannen vaihteessa, ja jo vuoden 2003 eduskuntavaalien alla noin neljäsosa äänestäneistä käytti jotakin vaalikonetta. Heidän joukossaan minäkin tutkin klikkailemalla, mitä mieltä eri puolueiden ehdokkaat olivat asioista.

Diginatiivi tekee päätöksensä tietysti netissä, ja on vaikea kuvitella, millaista se oli ennen internet-aikaa. Miten ihmeessä ihmiset osasivat äänestää? Perittiinkö puoluekanta mummolta ja ehdokas valittiin naapurista? Vaelsiko valveutunut kansalainen toreilla keräämässä ehdokkaiden esitteitä ja kyselemäsä heidän kantaansa kiinteistöveroon tai YYA-sopimukseen?

Toimittajat, asiantuntijat ja informaatikot ovat jälleen ahertaneet äänestäjille apuvälineitä päätöksentekoon sunnuntaina huipentuvia kuntavaaleja varten. Vuonna 2012 vaalikoneiden klassista suuntausta edustavat Ylen ja Helsingin Sanomien kysymyspatteristot, joiden “Mitä mieltä olet väittämästä” -kysymykset tuovat elävästi mieleeni ensimmäiset äänestyspähkäilyni.

Yksityiskohtaisten kysymysten äärellä on helppo sortua vastaamaan “en osaa sanoa”. Kannattaa ottaa huomioon, että silloinkin vaalikone löytää kaltaisesti ehdokkaan. Viime viikolla HS:n toimittaja Esa Mäkinen vinkkasi Twitterissä, että vastaamalla MTV3:n vaalikoneen kaikkiin kysymyksiin ”en osaa sanoa”, on Lea Saukkosen (kok) kanssa 91-prosenttisesti samaa mieltä.

Vastaamisvaikeuksien helpottamiseksi osa kysymyksistä käsittelee ihmisten arkea. MTV3:n vaalikone pyytää määrittelemään mm. pelaatko tietokonepelejä, käytkö lavatansseissa ja onko sosiaalinen media tärkeä osa elämääsi. Joku saattaisi tulla ajatelleeksi, etsittiinkö tässä deittiseuraa vai poliittista päättäjää. Niin deittikaverin kuin oman ehdokkaan voi valita analyyttisen syynäyksen tuloksena tai ihan vaan perstuntumalla. Mainoksissa ehdokas luo mielikuvia itsestään kertomalla olevansa esimerkiksi “joogaava äiti” (Vihreiden Suzan Ikävalko) tai “luterilainen journalisti” (Keskustan Kaarlo Lähteenmaa).

Vaalikoneiden kirjo on laajentunut sitten ensimmäisen äänestyskokemukseni, ja eri kohderyhmille räätälöidään omia koneita. Viime vaaleissa keskustelua herätti mm. maahanmuuttokriittisen Hommaforumin vaalikone, jota ainakin Suomen Kommunistinen Puolue ilmoitti boikotoivansa. Näissä kuntavaaleissa silmiini on sattunut tiettyyn teemaan keskittyneitä vaalikoneita, kuten Animalian eläinpoliittinen vaalikone  tai Sairaanhoitajaliiton terveydenhuollon vaalikone, joka esittää alaan vihkiytymättömälle kryptisiä kysymyksiä palveluseteleistä, tietojärjestelmistä ja valtionosuuksista.

Jos tämä kaikki tuntuu tuskastuttavan yksityiskohtaiselta, suosittelen lämpimästi Helsingin Sanomien uutuutta, arvokarttaa. Kun vastaat kahdeksaan verrattain helppoon kysymykseen, kone osaa sijoittaa sinut arvokartalle ehdokkaiden sekaan. Arvokartta antaa suuntaa, mutta ei määrää ehdokasta, toisin kuin perinteinen vaalikoneformaatti. ”Ehdokas xyz on kanssasi 97 % samaa mieltä” saattaa olla epämiellyttävä tulos, jos vaikka kyseinen ehdokas sattuu olemaan inhokkihenkilösi.

Puolueiden sijoittuminen HS:n arvokartalla. Julkaistu HS:n verkkolehdessä 14.10.2012.

Jos olet pystynyt valitsemaan mieleisesi puolueen, mutta ehdokas puuttuu, ratkaisu voi löytyä sosiaalisesta mediasta. Valveutunut äänestäjä on tietenkin kesästä asti seurannut kunta-aktiivien blogeja, mutta laiskemmallekin on keinoja. Datavaalit-hanke on kehittänyt alustan, jolle ilmestyy reaaliajassa ehdokkaiden päivityksiä Facebookista ja Twitteristä. Seuraamalla vaikkapa Espoon Perussuomalaisten uutisvirtaa muutaman päivän, saa käsitystä ainakin nettikäyttäytymisen linjasta. Idea on hyvä, toteutus ehkä hakee vielä hieman muotoaan.

Jos luet tätä juuri ennen äänestyspaikalle karauttamista ja sinulla ei ole harmainta aavistusta mitä lippuun raapustat, klikkaa tästä. Viihdetaiteilija Krisse Salminen lupaa auttaa ketä tahansa löytämään poliittisen kotinsa, mutta kannattaa varautua siihen, että tulokset ovat ehkä vain suuntaa-antavia.

Mainokset
Kategoria(t): Ilmiöt, Media, Some, Twitter Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s