Naksumuurin voi kiertää!

Unohda karppaus ja fleksaus, nyt tulee naksumuuri. Nettikansa on viime päivinä kovasti kohkannut uudesta menetelmästä, joka on muutaman vuoden jälkeen lopulta rantautunut maailmalta tänne Suomeenkin. Naksumuuri on välittömästi saanut sekä hyväksyntää että kritiikkiä.

Naksumuurimenetelmässä saat maistella haluamiasi herkkuja, mutta vain viisi suupalaa viikossa. Sen jälkeen sipsipussi teipataan kiinni. Kyllä nyt luulisi kilojen karisevan! Mitä, viisi naksuahan menee suuhun kuin huomaamatta? Turha kitistä. Opettele valikoivaksi herkkujesi kanssa. Vai mätätkö vain naamaasi viisi ensimmäistä eteen tulevaa naksua, jonka jälkeen himoitset lisää? Vähän tuo muuri jää kismittämään ja pinnaa kiristämään – juuri kun pääsee tunkemaan hyvää sisältöä suuhunsa, tuleekin seinä vastaan.

Olen internetistä kuitenkin kuullut paljon vinkkejä siihen, miten naksumuurin voi kiertää. Voit käydä napsimassa herkkuja kaverin kiertämään laittamasta pussista tai heittää vanhan pussin tykkänään pois ja avata uuden.

Tuliko kaikille nyt aivan varmasti selväksi nokkela sanailu, joka seurasi, kun flunssaisella nenä-äänellä mainitsin M-sanan työpaikalla? Vai jutellaanko lisää naksujen napostelun ihanuudesta? Aivan, jotain piti sanomani tuosta HS.fi:n uutukaisesta maksumuurista. En vain ole siitä mitään kovin ärhäkkää mieltä itsessään. Kyllähän paketoijalle ja jakelijalle aina kannattaisi mieluummin maksaakin sisällöistä, vai? Kun rehdisti maksaa, niin aina siitä jokunen penni valuu sisältöidean alkulähteelle ja sen luettavaan, katsottavaan tai kuultavaan muotoon saattaneille tekijöille. Vaikka liian pieni ja kitkerä penni olisikin.

En tässä yhteydessä käy väittelyyn siitä, paljonko mikäkin riistokonserni vie välistä esimerkiksi toimittajien palkkioista ja tukeeko maksumuuriin taipuva lukija niitä. Maksan kympin kuussa ja pääsen täten lukemaan netti-Hesarini jatkossakin keskeytyksettä. Toisaalta – mediatalojen YT-uutisten jatkumo, toimittajaresurssien tiukentumiset ja kummalliset free-sopimukset ärsyttävät minua enemmän kuin maksun ilmaantuminen. Pitäisikö vain olla piikki mediatalojen lihassa ja kiertää muureja, minkä voi? Dyykata naksut mieluumin ne kerran kierrättäneiden ja uudelleen versioineiden medioiden kautta Amppareista?

No, maksoinpa siis omasta puolestani ja sukelsin kierteeseen, jossa luottokorttiani veloitetaan kuukausittain, kunnes muistan perua. Ei se mitään – ihan mielelläni luen uutisia. Se on oleellisempaa, että maksumuurin murtavaa kuukausimaksua maksamalla siirryin nyt käyttämään Hesarin nettivirtaa samaan tapaan kuin useita muitakin medioita. Maksan Spotifylle rajoituksettomasta musiikin kuuntelusta, Netflix, Viaplay ja AppleTV tuovat ruudulleni sisältöä. Hiljalleen vähenevät CD:iden ja DVD:iden vuoret seinänvierustalta. Valokuviakaan en ole viitsinyt aikoihin kehittää paperille. Aikakauslehtien irtonumeroiden hankkimisessa iPadille on vielä uutuudenviehätystä.

Ei tässä ole kyse siitä, että kaiken pitäisi pakolla vääntyä siihen digimuotoon. Kirjan osalta tykkään kyllä vanhasta paperisesta käyttöliittymästä. Eikä digi-Hesarissa ole niin paljoa uutta: olen tyytyväisenä tilannut Hesarin sähköistä näköislehteä jo vuosia. Kuitenkin niinkin ison instituution kuin Hesarin muuttuminen ”Spotify-tyyppikseksi” konkretisoi minulle, että median kulutuksen seuraava paradigma on nyt tätä. Ei tarvitse omistaa, vaan riittää, kun maksaa säännöllisesti oikeudesta käyttää ja kuluttaa. Sinänsä tämäkin ajattelu on vain illuusiota: eihän uutisia aiemminkaan omistanut, vaikka lehden paperinivaskan saikin omakseen kotiin.

Missä kaikkialla maksumuurikuluttaminen voisi toimia? Asuminenhan yhteiskunnassa toimiikin yleensä jo tähän samaan tapaan. Maksamme n euroa kuussa, että saamme bunkata jossain, vaikka kivempaa olisi, jos ei tarvitsisi. Kuntosalillakin olen jo taipunut maksumuurikäytännön edessä. Joukkoliikenteen maksumuurissa on meilläpäin enemmän aukkoja kuin Hesarissa: tarkastajien armeijakaan ei estä pummeja.

Mielelläni maksaisin kuukausimaksua myös rajoittamattomasta ja jonottamattomasta oikeudesta pinota kotiini viimeisimpiä kirjoja (kirjakaupan maksumuuri vs. kirjasto) tai ruokakaupan, ravintolan antimien tai kampaamon palveluiden käyttöön. Alkon suurkuluttajille kuukausittainen maksumuuri olisi varmasti menestys nykyisen kertaluontoisen sijaan.

Maksumuuri (lue: naksumuuri) ei välttämättä ole avain laadukkaampiin sisältöihin (lue: bikinivartaloon) ja muuhun auvoon – vaikka tässä vaiheessa on vielä lupa olla toiveikas. Mutta ainakin julkinen keskustelu siitä saa hieman ajattelemaan, mitä haluaa kuluttaa ja miksi.

Advertisements
Kategoria(t): Epäsosiaalinen media, Hassua, Ilmiöt, Media, Some, Trendit Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s