Kun jokin äkillinen ja yllättävä tapahtuma kohtaa, ihminen ei heti tiedä, mitä ajatella, saati miten tilanteesta selviäisi. Järkytyksen ja pelon tunteita seuraa viha, suru, usein epäusko. Onneksi tilanteeseen sopeutuminen alkaa ihmisellä sisäänrakennetusti heti. Aikaisemmista kokemuksista oppiminen sekä päivittäiset rutiinit nopeuttavat paluuta normaaliin arkeen.
Kun yritystä kohtaa kriisi, kokenut viestintäihminen pääsee nopeasti inhimillisen sokin tai hämmennyksen hetken yli. Hyvin harjoitetut rutiinit ja valmiit suunnitelmat mahdollistavat sen, että suunnitelmallinen toiminta mainevaurion välttämiseksi tai korjaamiseksi alkaa heti. Viestintäihmisen rooliin kuuluu realismin taju, joten toivoa sopii, että tilanteeseen on valmistauduttu pahimman vaihtoehdon kautta. Joskus esiin nousee kysymys siitä, voisiko tämä nyt ketään talon ulkopuolella kiinnostaa.
Nykyisessä nopeasti muuttuneessa mediamaisemassa usein pieni asia kiinnostaa yksittäistä ihmistä, kuluttajaa, osakkeenomistajaa, asiakasta tai työntekijää. Viesti asiasta leviää nopeasti sosiaalisessa mediassa ja päätyy lopulta uutisotsikoihin. Osa viestintäkriiseistä johtuukin liiallisesta luottamuksesta siihen, että homma on hallussa, sillä eihän tämä nyt ole niin iso juttu.
Ihmisten kyky jaksaa läpi vaikeiden elämäntilanteiden on hyvin erilainen. Myös yrityksien kyky selviytyä kriisistä vaihtelee. Tietoinen ja suunnitelmallinen työ kuitenkin kantaa.
Kriisi on yritykselle ja viestintäfunktiolle mahdollisuus näyttää toteen, että kyllä me osataan. Mikäli yritys kriisin yllättäessä pääsee toteuttamaan jo olemassa olevaa ja yhdessä harjoiteltua kriisiviestintäsuunnitelmaa, alkaa viestintäfunktion merkitys valjeta sillekin, jonka mielestä kaikki sidosryhmät huomioivaan tilanneharjoitukseen hukattiin hyvää työaikaa.
Kriisitilanteen myötä viestintäihmisille karttuu nopeasti mittava määrä kokemusta esimerkiksi mediasuhteiden rakentamisesta ja median kanssa toimimisesta. Aikapaineen alla on hyvä muistaa liiketoiminnan perustietojen taustoittaminen medialle. Helposti unohtuu, että kriisi tarjoaa yritykselle mahdollisuuden tuoda esiin myös positiivisia yritysviestejä. Yritys saa siis tilaisuuden testata ydinviestiensä toimivuuden. Kriisitilanne usein myös pakottaa kirkastamaan sosiaalisen median strategian.
Meistä monelle kriisitilanne, kuten irtisanominen, ero, tai vakava sairaus, on lopulta osoittanut uuden suunnan tai kirkastanut koko elämän tarkoituksen. Selviytymistarinoissa mainitaan vertaistuen suuresta merkityksestä elämän uudelleen suuntaamisessa.
Yritys voi toimillaan kääntää kriisin siunaukseksi ja kasvattaa mainepääomaa. Kriisin jälkeen syntyy uutta. Niin yritys kuin viestintäihmisetkin ovat kriisin jälkeen entistä viisaampia ja vahvempia.
Kuulin Tekirin asiakastilaisuudessa erään monessa liemessä keitetyn viestintäjohtajan muistuttavan: Olemme kaikki vain ihmisiä. On hyvä muistaa, että ei mikään yhtiö töppää, vaan työntekijät töppäävät. Eivät lehdet kirjoita juttuja, vaan toimittajat kirjoittavat. Eikä suurella yleisöllä ole tunteita, vaan jokaisella suomalaisella on ihan omanlaisensa tuntemukset.
Entisenä viestintäpäällikkönä osasin samaisessa tilaisuudessa eläytyä persoonallisiin kertomuksiin ja tunnustuksellisiin tarinoihin myös epäonnistumisista. Hienoa, että kaiken kokeneet, teflonpintaiset viestintäihmiset jakoivat ajatuksiaan ja tuntojaan avoimesti. Tästä ”viestijöiden vertaistuesta” syntyi suorastaan harras tunnelma.
Diginatiivi 